Tällä kertaa suuntasin kirpparille, jolla en mielelläni usein käy. Lapseni toivoi synttärilahjaksi jotain mitä oli siellä kerran nähnyt, joten menin katsomaan olisiko se vielä siellä. Ei ollut.
Tämä kirppari on tavarapaljoudessaan valtavan sokkeloinen. Kaikkia tavaroita ei voi nähdä, koska mitään järjestystä ei ole. Tavaraa vain on kasattu tyhjimpään mahdolliseen kohtaan. Olen varma, että paloviranomaiset vaatisivat sulkemisen uhalla muutoksia, jos tekisivät sinne tarkastuskäynnin.
Sieltä kuitenkin voi löytää esineitä, joita ei muualta saa, eikä hinnat ole pahat. Korkeimmillaan normaalia kirpparitasoa, monesti vähän edullisempia.
Käynnilläni näin nopeasti, ettei lapsen toivetta voinut toteuttaa, mutta kiersin tekemässä muita löytöjä. Ja muutaman teinkin.
Mukaani tarttui: vanha Marimekon puuvillamekko, neulemekko, jonkun itseompelema liivi, kahdet korvikset (toiset hopeaa, toiset rihkamaa), lasikarahvi ja pieni lasinen punatulkku. Näistä kaikista maksoin yhteensä 10 euroa.
Oletan alhaisen hinnan tulevan siitä, että tuotteet eivät ole priimakuntoisia, vaan kaikki siellä on kuin ajan varastoon unohtamia. Korut ja lasiesineet on helppo puhdistaa, rikkinäistä en ostaisi. Vaatteet sen sijaan ovat isomman työn takana, enkä usko useimpien suostuvan ostamaan tietynhajuisia vaatteita.
Nyt on kuitenkin kyseessä laatuvintage, neulemekkoa lukuunottamatta. Se ei kestänyt käsittelyä ja menee roskiin. Liivi ja Marimekon mekko puolestaan ovat nyt tuulettumassa ensimmäisen pesun ja höyrytyksen jälkeen. Todennäköisesti teen vielä etikkakäsittelyn ja uusintapesun ennenkuin päätän, päätyvätkö vaatteet kaappiin ja käyttöön. Tilanne on kuitenkin lupaava, mutta en todellakaan laittaisi niitä vielä kaappiini muiden vaatteitteni joukkoon.
Haju siis tulee todennäköisesti homeitiöistä. Se on mahdollista poistaa, mutta ei takuuvarmasti. Keinoja on useita, riippuen materiaalista. Itse en yleensä jaksa nähdä vaivaa, vaan jätän tällaiset vaatteet kirpparille. Nyt vain osui liian lähelle omaa makua (ja kokoa), joten tartuin alhaiseen hintaan. Kolmesta vaatteesta yksi on jo paljastunut virheeksi, kahden kohtalo on vielä avoin.
Sain kuitenkin kahdet mieleiset korvikset ja pääsen ilahduttamaan äitiäni lasilinnulla (joita hän vähän keräilee). Siinä on jo kympin arvosta iloa, kaikki muu on bonusta. Ja oppimista.