Hetkien kirjo

Otin puheeksi ajokokeeni terapeuttini kanssa. Minä koin tärkeäksi saada nopeasti tilanteen selvitettyä. Olin ahdistunut ja epävarmuus ajokortin saamisen mahdollisuudesta painoi. Tuo tunnetila oli valtavan kuormittava ja halusin vain saada vastauksen, ihan sama mikä se olisi.

Olemme terapeuttini kanssa huomanneet jo aiemmin, että EMDR:stä on apua minulle. Tästä syystä hän ehdotti, että käsittelemme ajokokeen tällä tekniikalla. En aina pidä EMDR:stä, mutta se on vähän kuin rokotukset: epämukavaa, mutta hyödyllistä. Tosin ei lähellekään niin nopeasti ohi.

On sinänsä hämmentävää, ettei koskaan voi tietää, miten EMDR lopulta menee. Mielen on saatava tietyissä rajoissa mennä omia teitään. Terapeutin tehtävä on antaa kevyttä ohjausta, kun mieli alkaa kiertää kehää tai alkaa viedä kielteiseen suuntaan. Hän auttaa pysymään nykyhetkessä ja sietokyvyn rajoissa. Ei ole tarkoitus kokea asioita uudelleen, vaan katsella ja käsitellä. Minun tehtäväni on tarkkailla mieltäni ja sanoittaa sen liikehdintä parhaani mukaan. Se ei aina ole helppoa, koska esiin voi nousta niin monenlaista: tunteita, mielikuvia, fyysisiä tuntemuksia, ajatuksia ja muistoja. Ei kaikkea tuota kerralla, mutta ei myöskään jäsenneltynä. Monesti nousee asioita, joita ei ole tietoisella tasolla ajatellut, joten se pitää tehdä nyt. Jos samaan aikaan on pinnalla tunteita, on sanoittaminen erityisen vaikeaa. Ihminen menettää tunteiden vallassa aika paljon järjestään, onneksi vain hetkellisesti.

Tämä EMDR, jossa käsiteltiin ajokoetta, oli vaikea. En enää ihmettele ollenkaan, etten pärjännyt ajokokeessa. Minä olen silloin tahtomattani päätynyt sietokykyni rajoille ahdistuksen suhteen. EMRD:n aikana itkin paljon. Opin, etten luota muihin autoilijoihin ollenkaan. Että jokainen liikenteessä liikkuja on mahdollisesti vaarallinen ja saattaa tehdä jotain arvaamatonta, johon minun on osattava reagoida oikein. Eikä mikään sisimmässäni suostu laskemaan varuillaanolemisen tasoa turvallisuussyistä. Ongelma ei siis ole ajotaidoissani, vaan siinä, että stressaannun muusta liikenteestä aivan liikaa.

Terapeuttini ei ollut tyytyväinen, että meidän piti lopettaa tähän. Hän olisi toivonut meidän pääsevän johonkin vähän parempaan ajatukseen ennen kuin aika ja jaksamiseni tulivat täyteen. Vaikka tilanne mieleni suhteen on haastava, haluan olla tyytyväinen siihen, että kaikesta huolimatta olen onnistunut ajamaan ajokokeen perille saakka. En myöskään muista ajokokeen vastaanottajan kirkuneen kauhusta.

EMDR:n jälkeen on tärkeää tarkkailla pinnalle nousevia ajatuksia. Minulla on hieman yllättäen optimistinen olo. Ei siksi, että uskoisin pystyväni jatkamaan autokoulussa. Minä tiedän, etten juuri nyt pysty. Tunnen optimismia, koska olen oppinut tuntemaan rajani. Minä voin nyt tehdä oikeita, realistisia ratkaisuja, joissa täytyy ottaa toimintakykyni huomioon. En ole enää epävarma siitä, mitä jaksan ja kestän, joten en suostu enää puskemaan väkisin toisten mieliksi.

Tuohon tosiasiaan havahtuminen on laskenut stressitasoani. Minun on turha tehdä jotain, mihin en pysty, joten en suostu edes yrittämään. Vähemmän aikaa ja vaivaa menee hukkaan, eikä edes tarvitse tuntea syyllisyyttä epäonnistumisesta. Eihän jalkamurtuman kanssa elävää pakoteta steppaamaan. Sitä, joka moista ehdottaisi, pidettäisiin hulluna. Asiaan voi palata jahka jalat ovat tanssikunnossa.

Juuri nyt minä voin keskittyä asioihin, joihin voin vaikuttaa. Minä vahvistun ja kehityn kunnes lopulta pystyn asioihin eri tavalla. En tiedä, onko minusta ikinä liikenteeseen, eikä minun tarvitse tietää sitä juuri nyt. Sen sijaan minun tarvitsee muistaa, että vointini ja kykyni eivät ole staattiset, joten itseäni seuraamalla voin ohjata itseäni eteenpäin sopivissa hetkissä haastaen ja toisissa helpottaen. Eikä kukaan tiedä minua paremmin, missä rajani ovat.

Tämä tekee minusta optimistisen: minä kehityn oikeasti, koska voimavarani voidaan suunnata oikein. Tulevaisuus tuo väistämättä mukanaan parempaa oloa. Ajokortti on edelleen kyseenalainen, mutta toisin kuin miltä eilen tuntui, minun ei oikeasti tarvitse juuri nyt tietää sen kohtaloa. Menen eteenpäin ja voin paremmin. Aika näyttää.