Minulla on edelleen vaikeuksia jaksaa normaalisti arjessa. Minua häiritsevät uupumuksen ja stressin oireet. Yksi hankalimmista on lihasten jatkuva jännittäminen (tensio). Se saa aikaan jäykkyyttä, lihassärkyjä ja vaikeuttaa osaltaan nukkumista. Vaikeimpina öinä olen herännyt todella ikävään jalkakipuun.
Minulla on paljon tietoa erilaisista keinoista, millä asiaa on mahdollista helpottaa. Kaikki keinot vaativat pitkäjänteisyyttä, mikä on todella vaikeaa uupuneena. Tästä syystä etsin aina silloin tällöin jotain pientä apua, jossa minun ei tarvitse itse tehdä aktiivisesti mitään. Googletan “rentouttava hieronta” tai jotain vastaavaa ja lähden pläräämään mitä löydän.
Tällä kertaa löysin kraniosakraaliterapian. Se ei ensisilmäyksellä näyttänyt ymmärrettävältä sanalta, joten Wikipedia sai tilaisuuden sivistää minua.
Vaihtoehtohoito siis. Sellaisten kokeilemiseen minulla on yksi ehdoton sääntö: pahinta, mitä siinä saa tapahtua, on ei mitään. Toisin sanoen en kokeillessani menetä mitään muuta kuin aikaa ja rahaa. Ja koska haen apua uupumus- ja stressioireisiin, on lähtökohta automaattisesti myönteinen: annan tunniksi itseni käsiteltäväksi. Saan siis tunnin, jolloin en mieti mitä teen. Minun tarvitsee vain olla ja hengittää. Pelkästään siitä on jo apua.
Olen käynyt monenlaisissa hieronnoissa, joten kuvittelin nytkin makaavani hierontapöydällä. Muutoin minulla ei ollut erityisiä odotuksia.
Ensivaikutelmani oli myönteinen. Tila oli rauhallinen. Vaikka ohikulkevan liikenteen humu kuuluikin, sen “kaukaisuus” sai tuntemaan, että olin astunut hälinästä sivuun. Tätä tuki odotustilan vintagetyylisyys. Olin tullut arjen kiireen ulkopuolelle.
Minut saatettiin hierontapöydän ohi toiseen huoneeseen. En siis maanut pöydällä. Sen sijaan hoito suoritettaisiin leveähköllä patjalla, eikä sitä varten tarvinnut riisuutua.
Keskustelimme aluksi siitä, miksi olin tullut ja mitä odotuksia ja toiveita minulla on. Saatan asiakkaana olla joko helppo tai hankala, koska minulla ei ole juuri odotuksia ja toivekin epämääräinen “helpotusta olooni, jotta jaksan alkaa itse paremmin huolehtimaan itsestäni”.
Emme puhuneet hoidon aikana, vain sen verran että puolessa välissä minua pyydettiin kääntymään vatsalleni. Hiljaisuus tuntui hyvältä.
Asetuttuani selälleni, sain tyynyn polvitaipeeni alle, suljin silmäni ja vain olin. Hengitin ja kuuntelin ajatusteni virtaa. En juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, mitä minulle tehtiin, koska se oli hyvin hienovaraista ja hidasta. Sisäinen hälinä vei huomioni mukanaan.
Ensimmäisenä huomasin jotain tapahtuvan suussani, vaikka sinne ei kosketukaan. Leukani lihakset alkoivat rentoutua, joten hampaani melkein kalisivat. Jossain vaiheessa tämän jälkeen aloin havahtua ajatukseen, että minua määrätietoisesti ohjattiin hidastamaan. Koko kehoni oli ollut niin pitkään kiireen vallassa tuottavuuden perässä, että se ei enää osannut itse hidastaa. Se laittoi hetken vastaan ja antautui lopulta. Tai ehkä koin vihdoin saavani kunnolla luvan. Tässä vaiheessa myös mieleni hälinä taukosi.
Huomasin muitakin hienovaraisia tuntemuksia kehossani. Esimerkiksi viileän, virtauksenomaisen tunteen pitkin selkärankaani. Vähän vastaavanlainen kuin hieronnassa leviävä lämmön tunne lihasjumin lauettua ja veren kierron elvyttyä. Tämä pieni, viileä tunne tuntui myös vapauttavalta.
Pari viikkoa kehoni kalibroituu. En osaa sanoa, mitä se tarkoittaa, mutta kuulostelen nyt oloani rauhassa. Odotellessa teen arki-iltaisin muutamaa rauhoittavaa ja lonkkia avaavaa liikettä, jotka minulle neuvottiin. Minulla on optimistinen olo.
En halua paljastaa sijaintiani täällä blogissa, joten yrittäjä jää täällä nimettömäksi, mutta käyn antamassa hänelle myönteistä palautetta toisaalla. Tunsin tulleeni kuulluksi ja koin, että työtä tehdään vilpittömästä halusta auttaa toisia. Vaikka näkisin kranioskaraalihoidon lopulta tarpeettomana itselleni, aion hyödyntää hänen muita palveluitaan, kuten hierontaa.
Hetkien kirjo 