Hetkien kirjo

Ikääntyminen tekee hyvää. Olisinpa jo nuorena ollut tässä, mihin olen vihdoin onnistunut kasvamaan. Nyt nelikymppisenä olen tilanteessa, jossa voin katsoa itseäni realistisesti ja miettiä, miten tahdon asioiden parantuvan. Olen antanut itsestäni vähän liikaa toisten hyväksi, koska luulin, että niin kunnon ihmisten kuuluu tehdä. En vain tajunnut, etteivät muut ihmiset näe rajojani. Varsinkaan ne, jotka haluavat loputtomasti apua takaisin antamatta.

Olen vuosien saatossa aloittanut monta projektia itseni hyväksi. Olen aloittanut liikunnan, ruokavalioremontin, erilaisia harrastuksia ja lopettanut joka kerta. Jossain vaiheessa on vain noussut tunne, ettei tekeminen kannata. Ikäänkuin asiat, joita teen itseni iloksi tai hyväksi, olisivat pois tärkeämmiltä asioilta.

Nyt yritän taas parantaa elämääni. Erona aikaisempiin kertoihin on se, että tällä kertaa minulla on paljon parempi käsitys asioista, joita vastaan lähden taistelemaan. Minä tiedän mitä minun olisi hyvä tehdä, mutta ensiksi pitää voittaa se osa sisimmässäni, joka haluaa estää minua.

Ymmärrän, ettei se ole minua vastaan – päinvastoin. Se yrittää pitää minut pienenä, jotta olisin huomaamaton ja turvassa. Siitä on joskus ollut apua, mutta nyt se estää minua saavuttamasta asioita. Siksi minun pitää opettaa sille uudet ohjeet. Minä haluan olla turvassa ja se haluaa minun olevan turvassa. Toisin sanoen meidät pitää saattaa samalle aaltopituudelle.

Psykoterapia ei ole tällä hetkellä budjettiin sopiva vaihtoehto, joten olen pyrkinyt löytämään muita vaihtoehtoisia keinoja rakentaa ja vahvistaa mieltäni. Olen löytänyt hyviä asioita kehoyhteyden parantamiseen, stressin hoitoon ja moniin kehoon liittyviin asioihin. Mieli on vähän hankalampi asia itse hoitaa.

Päätin kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisia asioita. Tätä itsesabotaasiongelmaa yritän korjata EFT-naputtelulla. Lyhyen tutkimustyön jälkeen totesin, että sen vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä suggestiota ja rituaalin voimaa – ehkä plaseboakin. Joka tapauksessa se vaikuttaa vaarattomalta kokeiltavaksi sisäisen uskomuksen muuttamiseen.

Olen sitä nyt kerran kokeillut ja voin sanoa, ettei yksi kerta riitä. Naputtelen vielä joitakin kertoja aina tilaisuuden tullen. Olen varovaisen optimistinen, että tämä saattaisi auttaa.

Tarvitsin aluksi aikaa suunnitella naputteluprosessi minulle sopivaksi. Käytin tekoälyä apunani ja pienellä muokkauksella sain määriteltyä itselleni sopivat sanat prosessiin. Kun sisimmässä piileskelee pelkoa, se pitää tehdä näkyväksi sanoittamalla se. Ja minä löysin ainakin yhden syyn itsesabotaasin takana: minä pelkään menestystä, koska se voi saada muut reagoimaan kielteisesti. Minä pelkään toisten vihaa ja siksi olen tehnyt itseni pieneksi. Kun tulin tietoiseksi tästä, oli helppo pyytää tekoälyä tekemään minulle EFT-ohje. Kuvat naputtelupisteiden sijanneista löysin helposti Googlen kuvahaun avulla.

Pelko menestyksen aiheuttamasta vihasta

1. Arvioi pelon voimakkuus asteikolla 1-10.
2. Asetuslause: “Vaikka minua pelottaa muiden reaktio menestykseeni, hyväksyn itseni ja tunteeni silti tällaisina.” (toista kolme kertaa).
3. Naputtelukierros 1:
   • Kulmakarva: pelko, että muut suuttuvat, jos menestyn
   • Silmän sivu: pelko vihasta, kateudesta, julmuudesta
   • Nenä: tämä vanha pelko hermostossani
   • Leuka: että olen turvassa vain, jos pysyn pienempänä
   • Solisluu: pelko, että muut satuttaisivat minua henkisesti
   • Kylki: Menestykseen liittyvä uhantunne
   • Päälaella: Kaikki tämä tunne, jota olen kantanut kauan
4. Naputtelukierros 2 (purkaminen):
   • Kulmakarva: ehkä tämä pelko oli joskus suoja
   • Silmän sivu: Ehkä opin tämän vanhoissa tilanteissa
   • Silmän alle: En ole enää niissä tilanteissa
   • Nenä: Ehkä nyt on turvallisempaa
   • Leuka: Voin olla menestynyt ja silti turvassa
   • Solisluu: Voin olla näkyvä ilman pelkoa
   • Kylki: Voin antaa itselleni luvan kasvaa
   • Päälaella: sallin menestyksen ilman syyllisyyttä tai pelkoa
5. Henkitä syvään ja arvoi tunteen voimakkuus uudelleen. Toista kierroksia tarvittaessa.

Minun oli vaikea arvioida pelon voimakkuutta numeroasteikolla, koska se ei ole samanlaista pelkoa kuin silloin, kun kokee olevansa akuutissa vaarassa. Loogisen päättelyn tuloksena päätin luvun olevan 5. Se on selkeästi seikka, joka vaikuttaa toimintaani, mutta ei täysin lamaannuta minua. Uskon, että pelot asteikolla 1-4 ovat sellaisia, joiden läpi saisin itseni puskemaan luovuttamatta. Vastaavasti isommat luvut olisivat sellaisia, joita vastaan minun olisi vaikeampi taistella. Saattaisin myös tiedostaa ne paremmin.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen huomasin jotain pientä. Sisimmässäni oli valpastuttu ja koin lievää ahdistusta. Puolustusjärjestelmä oli havahtunut ja oli varuillaan. Katsoin tämän luonnollisesti hyväksi merkiksi ja toistin kierrokset. Tuntui kuin olisin käynyt dialogia itseni kanssa. Annoin tunnustuksen menneestä, mutta ohjasin kohti uutta. Oli aika alkaa elää eri elämää, koska olen aikuinen nainen monine mahdollisuuksineni – en lapsi, en teini, en epävarma parikymppinen.

Toistin kierrokset yhteensä neljä kertaa. En saavuttanut tunnetta, että olisin saanut session valmiiksi, mutta en myöskään halunnut enää naputella. Koin, että jäin vähän suojattomaksi. Purin pois vanhaa perustellen, mutta en saanut annettua uutta tilalle. Turvassahan minua oli tarkoitus pitää ja vanhan suojuksen irrottaminen jättäisi sisimpäni liian paljaaksi.

Siksi otin esiin muistikirjan ja kynän. Aloin kirjoittamaan kaikista resursseistani, joilla huolehdin itsestäni ja turvallisuudestani. Vanha pelko on yhteydessä aikakauteen, jolloin resurssini ovat olleet sidoittuina toisiin ihmisiin ja omat vaikutusmahdollisuuteni ovat olleet vähäiset. Siksi halusin valpastuneen turvajärjestelmän päivittävän vanhat olosuhdetiedot nykyisiin. Haluan sisimpäni muistavan joka hetki kuka nyt olen tässä ajassa ja paikassa. Joku paljon vahvempi, osaavampi, kokeneempi ja pidetympi.

En ole aikoihin pelännyt yksin jäämistä. Tuon tiedostaminen on iso asia sisimmälleni. Minua ei hylätä, koska lähelläni ei ole (enää) ketään, joka voisi sillä tavalla satuttaa. Minulla on pari oikeaa ystävää, joita minun ei tarvitse yrittää säilyttää jatkuvalla itseni kutistamisella, jotta he tuntisivat olevansa parempia. Olen oikea ystävä heille, en hyödyke.

Pärjään omillani niin monissa asioissa, siksi tuon vanhan suojamekanismin saa purkaa pois. On aika katsoa mihin päädyn, kun annan itselleni aidon mahdollisuuden kasvaa ja kukoistaa. Olla autenttinen.

Minä saan olla minä.

Minä saan ajatella vain itseäni, kun valitsen ruokavalioni ja harrastukseni.

Huomaavaisuus toisia kohtaan riittää. Minun ei tarvitse suojella heidän tunteitaan oman hyvinvointini kustannuksella. Saan pärjätä hyvin, vaikka se aiheuttaisi harmia toisissa.