Mitä tehdä, jos haluaa piirtää tai maalata, mutta ei ole siinä riittävän hyvä?

Silloin piirretään ja maalataan ihan vain luomisen ilosta. Tehdään siitä tutkimusretki värien, viivojen ja tahrojen kirjoon. Lopputulosta katsellessa joko yllätytään, tuhahdetaan tai sitten nauretaan.

Minä haluaisin olla paljon parempi tekemään taidetta kuin olen. Tahtoisin saada tehtyä kuvaksi monia visuaalisia tarinoita mielestäni, joita en sanoiksi osaa pukea. Yritykseni ovat epäonnistuneet joka kerta, koska taitoni eivät yksinkertaisesti riitä. Minulla ei ole riittävästi tietoa oikeista tekniikoista.

Olin pitkään piirtämättä. Vain satunnaisesti tuhersin muistiinpanoihini tylsien luentojen aikana, ja sekin loppui valmistuttuani.

Arjen pyörityksessä aloin kaipaamaan jotain, mihin voisi hetkeksi paeta kiirettä, hälinää ja jatkuvaa ongelmanratkaisua. Tauko on tarpeellinen kaikille, mutta puhelin on liian helppo ratkaisu.  Tietenkin se oli minunkin. Aina sopivana hetkenä uppouduin viihteeseen.

Eräänä päivänä YouTuben algoritmi teki minulle palveluksen ja suositteli Bob Rossin videota. Ne ovat erittäin rentouttavaa katseltavaa ja madaltavat kynnystä maalaamiseen. Hän saa maalaamisen vaikuttamaan niin helpolta. Ostin siis halvat akryylivärit itselleni.

Ensimmäiset yritykseni eivät olleet kummoisia. Ei mitään, mitä haluaisin näyttää kenellekään. Liikaa yritystä, liikaa virheitä, liian vähän puhuttelevuutta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa. Äitiyden myötä olin toistellut lapsilleni, että harjoittelemalla tulee paremmaksi, joten koin velvollisuudekseni jatkaa yrittämistä.

Enimmäisen melko onnistuneena tekemäni työn tein ohjevideon inspiroimana. “Salaisuus” oli pitää työ yksinkertaisena. Annoin kuvan syntymäpäiväkorttina ystävälleni.

On kannustavaa saada aikaiseksi jotain, mikä miellyttää silmää. Halusin kuitenkin saada maalattua jotain täysin itsenäisesti, ilman kokeneiden, oikeiden taiteilijoiden ohjevideon neuvoja. Ne ovat hyvää harjoitusta ja niistä saa ideoita, joita kehittää edelleen inspiraatioksi. Halusin kuitenkin luoda jotain omillani. Ikäänkuin se jotenkin antaisi oikeutusta sille, että maalaan. Osa minusta edelleen ajattelee, että maalata saisivat vain osaavat. Eikä toisten kopiointi tee oikeaa maalaajaa, taiteilijasta puhumattakaan.

Se oli lopulta vahinko. Otin tarvikkeet esiin, enkä saanut mieleeni mitään kuvaa maalattavaksi. No, aloitan tekemällä  taivasta. Ehkä taustan maalaaminen herättäisi jotain ideaa. Sitten valkoista, jos haluan taivaalle pilviä. Ehkä puitakin, joten vihreää ja aavistus ruskeaa.

Minä vain maalasin, enkä miettinyt. Olin päässyt tilaan, jota olin kaivannut. Olin poissa arjen hälinästä. Katsoin valitsemiani värejä ja pikkuhiljaa aloin nähdä, mitä kuva lopulta esittäisi. Lopputulos on edelleen yksi omista suosikeistani. Säilytän sitä taidetarvikkeitteni joukossa muistuttamassa siitä, ettei aluksi tarvitse tietää. Saatat aloittaa taivaasta, jota lopuksi ei juurikaan edes näy.

Pidän maalauksessa myös sen epätasaisista reunoista. Ne tekevät kuvasta vähän riepotellun näköisen, mikä mielestäni sopii sen tunnelmaan.

Olen nyt antanut itselleni luvan tehdä taidetta. Sen myötä olen maalannut monentasoisia kuvia. Suurta taiteilijamestaria minusta tuskin tulee. Siihen minulla ei ole aikaa, eikä intohimoa. En usko, että jaksaisin opetella ja harjoitella kaikkia niitä tarvittavia tekniikoita.

Minä saan olla ruohonjuuritasolla. Täällä se antaa minulle hetken, jossa saan vain olla. Ja alla lupa kaikille, jotka haluavat myös luvan ja mieluiten sen kirjallisena.

Harkitsin hetken, että luvan myöntäisi “joku bloggaaja”, mutta lopulta jätin sen pois, koska lopulta luvan antaa jokainen itse itselleen.