Eräänä päivänä silmäni avautuivat hitaasti, ilman kiirettä. Olin sairauslomalla vaikeiden univaikeuksien vuoksi. Osin ne johtuivat työstressistä, osin romahtaneesta ferritiinistä ja osin muista kuormitustekijöistä.

Jokin muuttui kuitenkin tuona aamuna. Moni tärkeänä pitämäni asia menetti merkityksensä. En nähnyt enää mitään syytä antaa kaikkeani. Se kai oli se suurin syy uupumukseeni: kaikkeni antaminen ilman riittävää aikaa palautumiseen. Mutta ei enää koskaan.

Yllätin itsenikin hyväntuulisuudellani. Sisälläni oli herännyt varmuus siitä, että nyt asiat menisivät pelkästään parempaan. Joko kuormittavat asiat muuttuisivat muotoon, jossa pärjään niiden kanssa tai sitten ne jäisivät pois. Ei ollut enää mitään syytä uskoa, että pitäisi vain sinnitellä. Olin löytänyt rajani, eivätkä ne enää olleet pelkkää kuulopuhetta. Nyt tiedän missä ne ovat, enkä epäröi puolustaa niitä.

Vaikka toivonkin, että toipuminen olisi nopeampaa, olen kiitollinen jo tiedosta, että ajan myötä palaudun ja tulen tietyllä tavalla olemaan jopa vahvempi. Pääasiassa siksi, etten aio koskaan enää olla tilassa, jossa jo tekemisen ajattelu saa minut itkemään. Tilaan, jossa en jaksa hymyillä lapsilleni. En halua, enkä aio, enää koskaan käydä rajoillani.

Voin siis jo paljon paremmin, vaikken täysin kunnossa vielä olekaan. Onneksi työnantajani ei ole piiskaava tyranni, vaan tarpeeni on huomioitu ja työtäni on kevennetty. Teen nyt ainakin vielä kevään ajan osa-aikaista työaikaa, jotta palaudun kunnolla, enkä uuvu uudestaan. Arjessa olen alkanut järjestää asioita hieman uusiksi, jotta siellä oleva kuormitus helpottaisi myös. Sitä puolta en avaa enempää, koska asiaan liittyy paljon toisen ihmisen asioiden hoitamista ja haluan kunnioittaa hänen yksityisyyttään.

Nyt olen noussut jaloilleni riittävästi, että voin varovasti tuoda elämääni uusia asioita. Ajattelin aloittaa sellaisista, joista kiireen vuoksi luovuin ja jotka ovat minulle palauttavaa ja voimistavaa tekemistä. Kuten kirjoittamisen tämän blogin myötä. Haluan kirjoittaa jäsentääkseni ajatuksiani. Haluan tutkia eri aiheita ja kertoa löydöistäni. Haluan ihmetellä ja tarjota muillekin ihmeteltävää.

Haluan voida hyvin ja haluan kannustaa muitakin voimaan hyvin. Askeleet on otettava itse, mutta ei onneksi yksin.